Sofia-neidon kamari

Sofia syntyi kauppiasperheeseen v 1816 ja pysytteli naimattomana 26-vuotiaaksi saakka – ei siksi etteikö hänellä olisi ollut ottajia, päinvastoin. Sofian ongelma oli hänen äitivainaansa jättämä perintö, kolmattatuhatta hopearuplaa. Tuohon aikaan aviomies päätti vaimonsa omaisuudesta, joten niin kauan kuin Sofia pysyttelisi naimattomana, hän saisi yksin päättää rahoistaan.

Sofia oli nimittäin poikkeuksellinen porvaristyttö. Häntä huolestutti kasvavia vähävaraisia tyttöjä vaanivat vaarat. Mihin joutuvat oppimattomat tytöt? Mitä naisten oppimattomuus tarkoittaa koko yhteiskunnan kehitykselle?

Hän menetti äitinsä 10-vuotiaana. Äitinsä haudalla hän lupasi perustaa koulun Raahen köyhiä ja vähävaraisia tyttöjä varten. Perintö muutettaisiin rahastoksi, jonka koroilla koulu perustettaisiin ja opetus kustannettaisiin. Sofia aikoi itse ruveta koulun opettajaksi. Isä vastusti suunnitelmaa jyrkästi, sekä ajatusta koulun perustamisesta, että Sofian halua ryhtyä sen opettajaksi. Määrätietoinen tytär kehitteli ajatusta ja päätti pysyä naimattomana kunnes eteen tulisi kosija, joka hyväksyisi hänen koulusuunnitelmansa.

Eräillä kutsuilla Sofia tapasi vapaaherra Georg Henrik Lybeckerin ja rakastui peruuttamattomasti ensi silmäyksellä. Onnen tunnetta himmensi vain pelko, pystyisikö hän sanomaan ”ei” komealle ja hienosti käyttäytyvälle vapaaherralle jos tämä vastustaisi kouluhanketta. Sofian onneksi sulhanen suostui ilomielin Sofian tahdon toteuttamiseen ja niin he allekirjoitivat Lybeckerin koulun perustamisasiakirjan hääpäivänään 14.2.1843. Koulu toimii edelleen Raahessa.

Romanttinen Sofia-neidon kamari on sisustettu siihen hetkeen, jolloin Sofia on nukkunut siellä viimeisen neidon yönsä ja mennyt seuraavana päivänä naimisiin viereisessä kirkossa suuren rakkautensa kanssa.