Merikapteeni Himangan huoneisto

Langin Kauppahuoneen viereisellä tontilla, Cortenkatu 13:ssa sijaitseva talo tunnetaan Raahessa Himangan talona. Sen nimi kantaa mukanaan suurten purjelaivojen, kaukaisten satamien ja merikapteenien aikakauden tarinaa.

Huoneistossa majoittuu mukavasti 1–4 henkilöä. Vaikka huoneistossa on oma keittiö, päivä alkaa vaivattomasti ja herkullisesti, sillä aamiainen on tarjolla Langilla.

Talon tunnetuin asukas on Johan Himanka, raahelainen merikapteeni, joka eli vuosina 1858–1929. Himanka toimi parkki Altain kapteenina vuosina 1899–1902. Altai oli aikansa vaikuttava alus: Raumalla vuonna 1876 rakennettu suuri puulaiva, joka oli alkujaan fregatti ja myöhemmin muutettu parkkilaivaksi. Sen kerrotaan olleen suurin puulaiva, mitä Suomessa oli koskaan rakennettu.

Syyskuussa 1901 Altai lähti viimeiselle matkalleen Newportista kohti Tamatavea, Madagaskaria. Laiva kulki brikettilastissa halki vaihtuvien säiden ja merialueiden. Bristolin kanaalista se sai apua myötävirroista, Lissabonin leveysasteilla ilma lämpeni, ja Madeiran jälkeen purjehdittiin jo pasaatituulten alueella. Villavaatteet voitiin pakata arkkuihin, sillä tropiikissa niitä ei enää tarvittu.

Matka Newportista Madagaskarin edustalle kesti 117 vuorokautta. Kun Tamataven luotsi nousi laivaan, kapteeni saattoi hetkeksi huokaista helpotuksesta. Perillä oltiin. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi. Paikallisen luotsin ohjauksesta huolimatta Altai törmäsi vedenalaiseen koralliriuttaan niin rajusti, että laivan vanaveteen jäi puun sirpaleita. Vesi virtasi sisään, laiva alkoi kallistua ja miehistön oli siirryttävä pelastusveneisiin. Altai jäi ikuisiksi ajoiksi Madagaskarin koralliriutalle.

Johan Himanka huolehti miehistöstään ja järjesti heille tilapäisen majoituksen Tamatavessa entiseen lähetyssaarnaajien asuntoon. Kaksi viikkoa pohjoisen miehet kortteerasivat Madagaskarilla ennen kuin kotimatka järjestyi.

Himanka muistetaan kookkaana, komeana, parrakkaana ja jämeränä kapteenina, jonka sana laivassa oli laki. Hänen äänensä kerrotaan olleen niin voimakas, että se kilpaili myrskyn mylvinnän kanssa. Kun Altai oli ajautunut riutalle, sai luotsi kuulla kapteenilta kunniansa koko merimiehen sanavaraston voimalla.

Tarinaan kuuluu myös erikoinen käänne. Madagaskarilla paikallinen väestö ihmetteli vaaleaa, suurikokoista päällikköä, joka jakoi määräyksiään kuuluvalla äänellä ja kantoi itsensä kuin hallitsija. Eräänä päivänä Himangan luo saapui lähetystö, jolla oli pyyntö: eikö herra kapteeni alkaisi heille keisariksi?

Kapteeni kysyi, mitä tehtäviä keisarilla olisi. Hänelle kerrottiin, ettei muuta tarvitsisi tehdä kuin istua silkkipytty päässä ja jakaa oikeutta. Himanka kuitenkin kieltäytyi kunniasta, vaikka hänen kerrotaan joskus myöhemmin hieman katuneen päätöstään.

Merikapteeni Himangan talon huoneistossa majoitutaan keskellä tätä tarinaa: raahelaisen purjelaivakaupungin, kaukaisten merimatkojen ja yhden poikkeuksellisen kapteenin muistojen äärellä. Talo kutsuu viipymään rauhassa – kuin satamassa pitkän matkan jälkeen.